Herra Nuuh ja Valkoinen Kani

Eilen oli taas Barbet-yhdistyksen järjestämä taipumustreeni ja aiheena oli jäljestäminen. Jäljestyksen kohteena oli vitivalkoinen Kani, Mango. Mango oli kylläkin jo loikkinut paremmille porkkanamaille, joten kani ei kokenut koirien kanssa mitään traumaattista.
Herran Nuuh
Taipparin jäljestäminen on 120m pitkä jälki, jossa on yksi käännös. Kapu, joukon nuorimmaisena, teki hieman lyhyemmän jäljen, noin 60m, mutta käännöksellä. Jälkeenpäin ajatellen Kapu olisi voinut tehdä vaikka 200 metrisen jäljen, mutta parempi aloittaa kevyesti.

Henkilökunta taas sähelsi. Jäljen alkupaikka olisi pitänyt näyttää Kapulle selkeästi, mutta hk. vain tönötti siinä merkin päällä, eikä näyttänyt edes kädellä mitään suuntaa Kapulle. Alku tuntuikin vaikealta, Kapu sahasi jälkeä minuutin pari edes takaisin. Sitten tärppäs, Kapu tajusi mihin se Kani oli mennyt.Herra lähti innokkaana seuraamaan jälkeä, tehden ammattimaista luovintaa jäljen molemmin puolin. Kulmassa ei ollut Kapulle mitään haastetta vaan kurvi tehtiin ja vainu säilyi.

Viimeiset 10m Kapulla oli niin vankka vainu kohteesta, että talutusliinan päässä roikkunut hk. joutui vähän toppuuttelee Kapua. Kokeessa ilmeisesti koira ei saa juosta, vaan liikkeen pitää olla kävelyä, reipas kävely sallitaan. Kani odotteli kuusen juuressa, jonne Kapu meni kuin luoti, suoraan. Kapu ei napannut kania suuhun, vaan nuuhki tarkkaan kanin käpälän päistä aina korvien viimeisiin karvoihin asti. Suoritus oli onnistunut. Kapu sai hyvät kehut myös treenin vetäjältä.

Selkeästi näki, että Kapu tajusi heti mistä on kyse ja mikä tärkeintä, tuntui siltä, että herra tykkäsi touhusta tosi paljon. Illalla Kapua väsytti aika paljon, olihan sillä elämänsä ensimmäinen kunnon jäljestys takana. Ensi viikolla sitten loiskitaan ja polskitaan vedestä noudon parissa.

Agiliitokausi avattu

Agiliitokausi on taas avattu. Yllättävän läheltä Skattaa löytyy paikka jossa tuota voi harrastaa. Kalasataman alueella on ilmeisesti rahtitoiminnassa käytetty aitaus, joka toimii agiliitokenttänä. Kenttä on sora/hiekkapohjainen, joka tuntuu olevan aina hyvässä kunnossa. Esteitä on useita, joten erilaisia variaatioita pystyy tekemään suht helposti.

Nuka, vanha konkari, oli aivan täpinöissään kun näki kentän. Ensimmäisellä kerralla neiti komentelikin tiheästi. Komentelun voi varmaankin tulkita jotenkin näin ”mennään jo, mennään, mennään, mikä kestää, mennään nyt!!!”. Nuka saikin vetää useamman radan, ennen kuin Kapu tuotiin radalle.

Kapu ei vielä vedä ratoja, koska se ei olisi kovin hyvää kehittyvälle nuorelle herralle. Kapu sen sijaan sai tutustua paikkaan ja muutamaan esteeseen. Putki oli Kapun ensimmäinen este. Putki oli siitä hyvä, että Kapun ei tarvitse siinä loikata korkealle eikä tulla alas korkealta.

Vaikka putki vedettiin pieneksi, ehkä noin metrin kahden mittaiseksi suoraksi putkeksi, oli se aluksi vähän liian jännä juttu Kapulle. Herkkunami ja pari kannustusta valoi Kapuun rohkeutta sen verran, että herra uskalsi tulla putken läpi. Tämän jälkeen Kapu tulikin putken läpi useamman kerran. Putken pituus tai mahdollinen mutka keskellä ei vaikuttanut Kapun toimintaan mitenkään.

Yleensä Kapulla onkin sellainen tapa, että se vähän jänskättää ensimmäistä kertaa, mutta jo toisella kerralla tuntuu siltä, kuin se olisi vanha konkari. Eikä Kapua tunnut pelottavan mikään. Vähän kerrallaan Kapu saa tutustua esteisiin, mutta kunnon agiliitoa ei Kapun kanssa harrasteta vielä vähään aikaan. Annetaan luiden kehittyä ja vahvistua, niin ei tule ongelmia vanhemmalla iällä.

Kapu kasvaa ja kehittyy

Kauneusunilla

Kapu on saavuttanut jo puolen vuoden iän. Äijällä on painoa jo noin 20kg ja säkääki on ~47-48cm verran. Kapsun legotkin on vaihtuneet pysyviin. Viime aikoina Kapu on alkanut nostamaan jalkaakin niin kuin poikakoiran kuuluu, vähän vaihtelevalla menestyksellä. Välillä meinaa jalka nousta liian korkealle ja kaatuminen on lähellä. Aina sitä jalkaa ei jaksa pitää ylhäällä koko aikaa, vaan kesken lorotuksen jalan voi hyvin laskea maahan :).

Kapu osallistuu Barbet yhdistyksen järkkäämään taipumustreeneihin, joissa treenataan taipumuskokeeseen. Yksi kerta on jo takana. Ensimmäisellä kerralla testattiin laukauksen sietoa ja hakua. Kapu ei paljoa laukauksesta huolestunut, vaan maiskutti nameja tyytyväisenä.

Hyvin on Kapun koordinaatio parantunut ja nyt Kapusta on jo jotain haastetta Nukalle. Pihalle kun otukset pääsevät juoksemaan on välillä vaikea erottaa mistä toinen koira alkaa ja mistä toinen. Tiukoissa kurveissa uhkaa pito loppua tassuista.

Lokikirjan ensimmäinen luku

Tuuli tuivertaa partakarvoissa
Tuuli tuivertaa partakarvoissa

Pitkään on odotettu Kapun ensimmäistä kunnon venereissua ja tänään se toteutui. Kapu on aiemmin ollut Suokin lautalla ja mökillä soutuveneessä. Nyt Kapu pääsi veneilemään Helsingin edustalle moottoriveneellä. Nuka, joka viime kesänä aluksi hieman arasteli veneeseen astumista, kärkkyi kärsimättömänä, että milloin sitä pääsee kyytiin. Luvan saatuaan Nuka oli sekunnissa veneessä ja odotti kärsimättömänä lähtöä. Kapu sen sijaan arasteli veneeseen nousua. Jostain syystä puolen metrin loikka laiturilta veneeseen pelotti Kapsua ja se pisti nelivetojarrun päälle. Kapu nostettiin veneeseen, jonka jälkeen jännitys väheni.

Nuuh nuuh...? Suokki!!
Nuuh nuuh…? Suokki!!

Aluksi köröteltiin hiljaa ja katsottiin miten Kapu reagoi. Tuntui, että Kapu alkoi tylsistymään vaan, kun ajettiin niin hiljaa. Valitettavasti henkilökunta noudatti alueen nopeusrajoitusta ja muutaman minuutin verran jouduttiin odottamaan, että sai laittaa hutun pohjaan. Veneen siirtyessä köröttelystä plaaniin Kapu ihmetteli hetken, että mitäs tässä nyt tapahtuu. Kapu tuntui kuitenkin olevan veneessä kuin kotona. Vauhdista ja pienistä pompuista huolimatta Kapu keskittyi nuuhkimaan venettä. Hetkisen kuluttua Kapu nousi jo kannelle ja alkoi nuuhkimaan merituulta, joka heitteli Kapun partakarvoja sinne tänne. Kapu tähysti veneen kokassa kuin merikapteeni. Ohau laiva paarpuurissa!!

Ohau Suokki edessä!
Ohau Suokki edessä!

Ensimmäisellä venereissulla Kapu näki Santahaminan sotilassaaren, Suomenlinnan, Kaivopuiston ja oman kodin mereltä päin. Suomenlinna olikin jännä paikka, koska Kapu pääsi lipumaan sen läpi. Kannella tähystänyt Kapu keräsi katseita rannoilta. Tarkoitus oli mennä yhteen saareen paistamaan makkarat, mutta valitettavasti sen laiturit olivat vielä venesatamassa, joten henkilökunta päätti jättää ankkurirantautumisen väliin tällä kertaa.

Kesä ja kärpäset…ja punkit!!!

Kapu on viime viikkoina saanut juosta metsässä ja vähän siellä sun täällä. Vaikka muuten vuodenaika on mitä ihanin, tuo se mukanaan myös pieniä vihulaisia, punkkeja. Kapu saikin tehdä tuttavuutta punkin kanssa päivä pari takaperin. Iltarapsutusten lomassa kaulasta löytyi pieni patti, joka osoittautui punkiksi. Punkin vierailu ei ollut kuitenkaan kestänyt vielä kovinkaan pitkään, näytti siltä, että se oli vasta löytänyt hyvän spotin. Toki kaikki talon punkkipihdit oli piilossa, mutta saatinha se punkki sieltä pois. Parin päivän seurannan jälkeen näyttää siltä, että punkin puremakohta on parantumassa. Kapu ei tuntunut huomaavan pientä vierasta. Nyt on taas punkkipihtejä siellä ja täällä.